Lukion ensimmäisellä luokalla kaksi tyttöä löysi saksankirjastaan Euroopan kartan. Koska parempaakaan tekemistä ei kyseisille oppitunneille keksitty, ruvettiin kehittelemään yhteistä reiliä lukion päätteeksi. Suunnitelmat haudattiin hyvin pitkäksi aikaa, onneksi ei kuitenkaan yhtä lopullisesti kuin pitkän saksan opinnot. Ja tässä sitä nyt ollaan, kuukauden Global Passit taskussa. 

Lähtöön on vajaat kaksi vuorokautta ja lähes kaikki suunnitelmat on yhä auki. Lento kohti Frankfurtia lähtee perjantaina illalla ja siitä eteenpäin kuukausi on lähes tyhjä suunnitelmista. Ajatuksena olisi käydä Saksan lisäksi Sveitsissä, Ranskassa, Italiassa, kenties Kreikassa, Kroatiassa, Hollannissa ja Belgiassa. Aikaa on vähän ja nähtävää paljon, mutta ideana kai onkin toimia lähinnä tunteen mukaan ja mennä sinne, mikä milloinkin hyvältä tuntuu.

Lähdön ajankohta kirjoitusten jälkeen, ennen ylppäreitä ja pääsykokeita on herättänyt kysymyksiä monien taholta. Syy tähän on yksinkertaisesti se, että muuta ajankohtaa ei oikein tuntunut löytyvän ja reili kuitenkin oli omanlaisensa unelma, joka haluttiin toteuttaa. Kun kumpikaan matkaanlähtijöistä ei edes oikein tiedä, mitä tulevaisuudellaan haluaa tehdä, tuntui reili sopivan juuri tähän hetkeen.

Kuten yleensäkin kaikki meidän ideat, myös idea tästä blogista syntyi hetken mielijohteesta. Selvennykseksi pitää ehkä sanoa, että blogin nimenä toimiva Hukkareissu ei tarkoita, että reilistä tulisi hukkareissu. Ainakin toivotaan, että ei tule. Nimi juontaa juurensa siitä, että meillä (erityisesti toisella meistä) on aivan erityinen kyky hukata tavaroita ja no ehkä kaikkea muutakin mitä hukkaamaan vaan pystyy. Esimerkiksi avaimia on etsitty ehkä noin 1000 kertaa, erään kerran 45 minuuttia 4 hengen voimin ja lopulta ne löytyivät kirjoittajan päällä olleen takin taskusta (sori kaverit, lähtö vähän viivästyi sillä kertaa). Ja erään kerran juuri kädessä olleet autonavaimet olivat kadonneet kuin tuhka tuuleen. Pitkän ja hartaan etsinnän jälkeen ne löytyivät takakontin perimmäisestä nurkasta, jonka lähellä avainten omistaja ei tiennyt käyneensäkään. Kotiavaimia kyseisellä henkilöllä ei ole ollut enää moneen vuoteen (uusien teettäminen alkoi kyllästyttää) ja tällä hetkellä pyöräkin seisoo autotallissa, kun lukko on tiukasti kiinni ja avaimet hukassa. No reilille ei avaimia mukaan oteta, joten ne ei ehkä pääse katoamaan. Muiden tavaroiden paluusta takaisin kotiin en niinkään menisi vannomaan, kunhan itse yritetään pysyä edes jotenkin kartalla. Molemmat meistä on varustettu erittäin surkealla suuntavaistolla ja kartan lukutaidolla, siitä huolimatta ainakin tähän asti on aina löydetty perille sinne minne pitikin. Aikaa kyllä kuluu ja jalat huutaa apua, mutta mitäpä siitä.