Lentkoneen epamaaraisesta tutinasta huolimatta Saksaan paadyttiin. Matkalla ehdittiin vannoa, etta paluu tapahtuukin sitten junalla, saa nahda... Onneksi tutut Leverkusenista tarjosivat ensimmaisen yopaikan eika paadytty nukkumaan lentokentalla, mika oli alkuperainen suunnitelma. Istutaan erittain yksin linkka-asemalla, satunnaisia autoja vilahtelee ohitse. Onneksi ilma on lammin ja hyvan nuuhkuinen.

Pari kertaa lennon aikana mietittiin vaihdetaankio keskustelukieli saksaksi, kun takana istuvat miehet paransivat maailmaa muutaman alkoholiannoksen saattelemina, suomalaista "kohteliaisuutta". Bussi Kolniin lahtee reilun puolen tunnin kuluttua, sita odotellessa haistellaan ilmassa leijuvia tuoksuja, on se hassua miten lampimalta jo taalla tuoksuu. Rinkat selvisivat  matkasta ehjana (kylla niita remeilta jonkun aikaa koytettiinkin, etteivat tarttuisi kiinni mihinkaan). Ekaa kertaa meidan laukut saapuivat ensimmaisina hihnalle, wihuu!