Suunnattiin lautalta rautatieasemalle tietamatta taaskaan mihin juna tulisi viemaan. Ehtona oli, etta rannikolle. Tutkittiin hetki Lp:ta ja paatettiin suunnata Korinthokselle, sen kuulostaessa edes hiukan tutulta. Paadyttiin Kiovaan, jossa vaihdettiin junaa ja hypattiin junasta keskella autokauppoja hyvin kaukana kaikesta keskustan kaltaisesta. Paastiin kuitenkin keskustaan seuraamalla paikallisten esimerkkia ja lahdettiin kohti kuuden kilometrin paassa olevaa leirintaaluetta. Paatettiin kavella rantaa pitkin. Aurinko porotti, hiki valui, tasapaino joutui koetukselle louhikoissa kiipeillessa rinkkojen kanssa, eika matka tuntunut loppuvan koskaan. Lopulta paatettiin nousta takaisin tielle ja paadyttiin aivan ihanaan leivos/jaatelokauppaan kysymaan tieta. Naytettiin ilmeisesti niin tuskaisilta, etta asiakkaana ollut mies tarjoutui antamaan kyydin. Mietittiin hetki ollaanko hullumpia, jos suostutaan vai jos ei suostuta. Vilkaisu aurinkoon sai paatoksen selkiytymaan ja hypattiin kyytiin. Kuten voi huomata, ollaan yha hengissa ja vahingoittumattomia, auttavaisia ihmisia on siis yha olemassa. Leirintaalue osoittautui ihanaksi paikaksi meren rannalla ja teltan pystytyksen jalkeen suunnattiin rannalle.