Aamupaivalla marssitiin juna-asemalle selvittamaan paasisko jotenkin Italiaan. Ensimmaisena tajottiin Genovaa, mutta oltais oltu vahan turhan myohaan perilla. Paadyttiin siis varaamaan junapaikat ensin Nizzaan ja siita johonkin Italiaan. Mentiin aseman ulkopuolelle odottelemaan ja kun oltiin hetki istuskeltu, huomattiin L:n reililipun olevan mystisesti kadonnut. Pienen alkavan paniikin tunnelmissa kaytiin ensin kamat muutamaan kertaan lapi ja kaveltiin sitten takaisin asemalle samaa reittia. Eipa loytynyt. Lopulta se oli kuitenkin jaanyt lipputiskille ja onneks kukaan ei ollut noukkinut sita mukaansa. Jatkossa yritetaan taas pitaa kamoista vahan parempaa huolta.

Junassa Nizzaan ihailtiin upeita maisemia ja asemalla aikatauluista selvisi, etta ollaan matkalla Ventimigliaan, josta ei ollut minkaanlaista kasitysta. Porhallettiin myos Monacon lapi, tosin maan sisassa, joten varsinaisesti ei kyseista paikkaa nahty. Pariisista mukaan tarttuneiden kavereiden piti jatkaa matkaa Sveitsiin, mutta koska sinne ei hyvia yhteyksia loytynyt, pyorittiin jalleen nelistaan etsimassa majotusta. Hotellit oli taynna tai liian kalliita, hostelleja ei ollut, joten suunnattiin leirinta-alueelle. Varusteena on tosin vain kahden hengen teltta, voipi taas olla osalla porukkaa viilea yo edessa.

L:n ja K:n retkikeittio paasi jalleen toimintaan ja talla kertaa lopputuloskin oli hieman onnistuneempi, kuin edellis kerran meksikolaiset kasvispihvit, jotka lopulta syotiin puoliksi raakana, puoliksi palaneena massana kattilan pohjalta.

Yritettiin valloittaa meita ymparoivat kukkulat, mutta teiden ja polkujen puuttuessa jaatiin puolimatkaan. Ei ihailtu auringonlaskua huipulta, mutta sen sijaan istuskeltiin rannalla, nattia oli. Leirintaalue on siisti ja aivan keskustan vieressa, nurmimattokin tuntuu pehmeammalta kuin Amsterdamissa.

Paivan reilausvinkki: Jos kayt leirintaalueilla, pida aina mukana vessapaperia. Voi kayda etta heitat rullan Amsterdamissa roskiin ja seuraavassa paikassa ei paperia tietenkaan ole.